Lapsi ja hänen perheensä ovat paljon muutakin kuin heidän kulttuurinen tai katsomuksellinen taustansa. Kulttuuri- ja katsomusdialogissa jokainen kohdataan yksilönä. Dialogissa ei tehdä oletuksia tai pohjata kohtaamista johonkin kulttuuriin tai katsomukseen liitettyihin stereotypioihin.

Lasten ja nuorten kotikielet sekä perhetaustassa vaikuttavat kulttuurit, uskonnot ja katsomukset näkyvät käytännön kasvatustyön tasolla ryhmissä ja luokissa. Kasvattajien avoin ja myönteinen suhtautuminen perheiden moninaisuuteen antaa hyvän perustan lasten identiteettien rakentumiselle, oppimiselle sekä toimivalle ja luottamukselliselle yhteistyölle vanhempien kanssa. Vain keskinäisen kunnioituksen pohjalle rakennettu kasvatus voi olla aidosti kieli- ja kulttuuritietoista.

Lähde: Katsomusdialogin kysymyksiä varhaiskasvatuksessa

Jokaisen lapsen kulttuuri-identiteetti on omanlaisensa ja jokaisen lapsen kulttuuri-identiteetti tarvitsee tukea kehittyäkseen tasapainoiseksi. Se, että lapsi kasvaa useamman katsomuksen kodissa, ei tarkoita että lapsella olisi kaksi erillistä kulttuuri-identiteettiä. Lapsi ottaa omakseen molemman katsomukset ja rakentaa niiden rakennuspalikoista oman identiteettinsä. Aikuisella on vastuu antaa lapselle häntä kannustavia, uteliaisuuteen ohjaavia, positiivisia kokemuksia. Kulttuuri-identiteettiä tukemalla lapsen minäkuva jäsentyy ja saa positiivisen yleisvireen. Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry on tuottanut yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa oppaan kodeille, joissa on eri katsomuksia.

Voit tutustua oppaaseen suomeksi ja englanniksi täällä.

Joskus vanhempi voi toivoa, että hänen lapsensa saisi vapautuksen uskonnollisista syistä vaikkapa äidinkielen tunnilla näytelmään osallistumisesta. Tällöin on hyvä käydä keskustelua opettajan tai rehtorin kanssa siitä, miksi tällainen metodi on valittu ja onko kyseessä näyttelemisestä vaiko ennemminkin roolileikistä, jonka avulla toteutetaan äidinkielen oppiaineen opetussuunnitelman tavoitteita. Keskustellen ja joustaen puolin ja toisin päästään pitkälle! 

Suomessa on ollut pitkät perinteet koulun ja evankelis-luterilaisen kirkon yhteistyölle. On järjestetty uskonnollisia päivänavauksia ja koulujumalanpalveluksia sekä siunattu koululaisia koulutielle. Suomalainen yhteiskunta on moninaistunut ja olemme rikastuneet monien eri katsomusten kautta. Tilanne on kuitenkin vielä suhteellisen uusi ja etsimme koko ajana parempia keinoja toimia niin, että kaikki lapset ja nuoret saisivat hyvät eväät elämään ja että jokainen tuntisi itsensä osalliseksi ja kokisi kulttuuriperintönsä arvostetuksi ja näkyväksi. 

Formaalia kasvatusta ohjaa Suomessa lainsäädäntö sekä lakia soveltavat opetussuunnitelman perusteet. Varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa siis toteutetaan lakia ja opetussuunnitelman perusteita. Yleissivistävää koulutusta koskeva keskeinen lainsäädäntö löytyy TÄÄLTÄ. Opetussuunnitelmat löytyvät TÄÄLTÄ.

Perustuslaissa taataan jokaisen oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Myös vähemmistöryhmien kielelliset ja kulttuuriset oikeudet nauttivat perustuslain suojaa. 

Perustuslain mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Uskonnonvapauden käyttämistä turvataan uskonnonvapauslailla. 

Yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä säädetään Suomen perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja rikoslaissa sekä eri elämänalueita koskevassa lainsäädännössä. Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Yhdenvertaisuus on perusoikeus.