Helmikuun ensimmäisellä viikolla vietetään YK:n kansainvälistä uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa (World Interfaith Harmony Week). Suomessa viikkoa vietetään monien eri tapahtumien muodossa 1.-7.2.2021.
Yksi keskiviikkona 3.2.2021 Kulttuuri- ja katsomusdialogi ympäristökasvatuksessa-verkkoseminaarin puhujista on dosentti Panu Pihkala Helsingin yliopistolta. Panu on tutkinut erityisesti ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita sekä ilmastoahdistusta, ja hän on julkaissut aiheesta myös kirjan (Päin Helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, 2017). Olemme koonneet tämän artikkelin loppuun Pihkalan vastauksia liittyen kulttuuri- ja katsomusdialogin merkitystä koskeviin kysymyksiin.
Kuva: Uzi Varon
Yhteisymmärrysviikon tavoitteena on kannustaa tavallisia ihmisiä arjen vuoropuheluun moninaisten maailmankatsomusten, niin uskonnollisten kuin ei-uskonnollisten, kanssa. Vuoropuhelussa on mahdollista löytää toisten kanssa yhteistä arvopohjaa ja yleisinhimillistä perustaa, mikä mahdollistaa yhteistyön esimerkiksi rauhan, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi.
Viikolla on vuosittain vaihtuva teema. Vuoden 2021 teemaksi on valittu “Dialogissa ympäristön kanssa”. Teema muistuttaa meitä siitä, että luontoympäristön suojelu tarvitsee kaikkien yhteistyötä. Lisäksi teemalla halutaan kiinnittää huomio lähiympäristömme moninaisuuteen sillä jokainen meistä luo ja tukee dialogia arkipäiväisissä kohtaamisissa. Paras tapa vastata tulevaisuuden ympäristöhaasteisiin on puhaltaa yhteen hiileen myös moninaisten katsomusten ja kulttuureiden piirissä ja kesken.
Viikkoa koordinoivan Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine kertoo, että eri katsomusten edustajista koostuvan yhteisymmärrysviikon ohjausryhmä halusi vuositeeman avulla nostaa esiin ympäristöön liittyvät uskonto- ja katsomusdialogiin liittyvät kysymykset. Teemaa ei ole laajemmin käsitelty dialogin näkökulmasta, joten mielenkiintoisia uusia avauksia odotetaan innolla. Kulttuurista kestävyyttä tutkinut Laine näkee, että kulttuuri- ja katsomusdialogi on keino toteuttaa tuloksellista ja motivaatiota ylläpitävää ympäristökasvatusta. Jotta voimme olla dialogissa, tulee huomioida seikkoja, jotka auttavat meitä ymmärtämään kulttuuri- ja katsomustietoisuuden merkityksen. On tärkeää nostaa ympäristökasvatusta- ja tietoutta koskevaan keskusteluun kaikki sellaiset näkökulmat, jotka edistävät kaikkien eri ryhmien osallisuutta sekä suunniteltaessa, toteutettaessa että arvioitaessa kehittämishankkeita ja ympäristökasvatusta.
Ympäristöteeman tiimoilta yhteisymmärrysviikolla järjestetään erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia, näin korona-aikana erityisesti etänä. Viikon tapahtumia julkaistaan esimerkiksi Yhteisymmärrysviikon Facebook-sivuilla. Yksi viikon tapahtumista on “Kulttuuri- ja katsomusdialogi ympäristökasvatuksessa” -verkkoseminaari. Seminaari liittyy samassa tilaisuudessa julkaistavaan oppaaseen, joka on tuotettu yhteistyössä Kierrätyskeskuksen kanssa. Seminaarissa sisältää lyhyitä luentoja alan asiantuntijoilta sekä konkreettisia harjoitteita liittyen dialogiin ympäristökasvatuksessa.
Panu Pihkala, sinut tunnetaan ympäristötunteiden tutkijana. Kuinka tunteet liittyvät kulttuuri- ja katsomusdialogiin ympäristökasvatuksessa?
”Ympäristökysymykset herättävät tosi monenlaisia tunteita. Parhaimmillaan kulttuuri- ja katsomusdialogissa voidaan alkaa ymmärtää toisten ihmisten tunteita paremmin, kunnioittavan kohtaamisen ja empatian kautta. Tunteiden rakentava kohtaaminen edistää sekä hyvinvointia että ympäristöongelmien ratkaisuyrityksiä.”
Paras vinkkisi onnistuneeseen dialogiin ympäristökasvatuksessa?
”Tutkistele ensin rauhassa omia tunteitasi, ja asetu sitten kunnioittavaan kohtaamiseen. Riittävän hyvä fasilitointi eli puheenjohtaminen on myös olennaista.”
Kuinka voisimme dialogin ja ympäristökasvatuksen avulla lievittää erityisesti nuorten tuntemaa ahdistusta ympäristökysymyksiin liittyen?
”Ympäristöahdistusta on monenlaista, mutta vaikeiden tuntemusten kanssa helpottaa aina se, jos löytää ymmärtävää seuraa. Dialogissa voi oppia, että muillakin on monenlaisia tunteita, mikä voi vähentää ulkopuolisuuden tunnetta. Ympäristökasvatus parhaimmillaan voimauttaa ihmisiä ja ylläpitää elämän merkityksellisyyden tunnetta.”
Millaisia resursseja näet kasvattajan tarvitsevan nuoren tunteiden käsittelyyn (ympäristöasioiden osalta)?
”Korostan itsereflektion tarvetta, jotta omat tunnereaktiot eivät estä nuorten tunteiden rakentavaa kohtaamista. Täydellisyyttä ei vaadita, mutta panostusta kuitenkin. Esimerkiksi Toivoa ja toimintaa –hankkeen nettisivuilta löytyy tähän välineitä.”
Miten voisimme paremmin edistää katsomusten ja kulttuurien välistä dialogia ympäristökysymyksiin liittyen?
”Seminaarissa julkaistava opas antaa tähän monenlaisia tärkeitä virikkeitä. Olennaista olisi, että eri katsomusten ja kulttuurien väki löytäisi sisäisen motivaation ympäristötyöhön. Monissa katsomuksissa onkin jo uudelleen-löydetty oman perinteen ympäristöystävällisiä piirteitä. Joissain kulttuureissa, kuten alkuperäiskansoilla, ne ovat usein olleet koko ajan läsnä. Erilaisten ihmisten saattaminen yhteen vaatii vaivaa, mutta voi olla hyvin vaikuttavaa.”